Kesätöissä KAMUn arkistossa

Työjaksoni ensimmäinen laajempi kokonaisuus oli Asuntosäätiön piirustuksien inventointi ja luettelointi. Hyvin pian minulle selveni, kuinka valtava rooli Asuntosäätiöllä on ollut Espoon kaupungin kehityksessä. Vuonna 2014 Asuntosäätiö lahjoitti KAMUlle huomattavan laajan arkistokokoelmansa, joka piirustusten lisäksi sisältää esimerkiksi valokuvia, postikortteja ja kokouspöytäkirjoja.

Inventoinnin aloitimme ohjaajani intendentti Virpi Talja Nermanin kanssa käymällä läpi piirustuskääröjä. Poistimme teipit ja kuminauhat, sillä esimerkiksi kuminauhat syövyttävät paperia. Tämän jälkeen katsoimme yksitellen, ovatko piirustukset säilytettäviä. Eri toimijoilla on vastuu säilyttää eri asiakirjoja, joten jos alkuperäiset versiot ovat arkistoituna jossain muualla, heitimme niiden kopiot pois. Lopulta eniten piirustuksia oli Tapiolasta ja Kivenlahdesta.

Asiakirjoja käsiteltäessä käytetään ohuita kangaskäsineitä. Kuva: Kristiina Kamppinen.

Saatuamme muodostettua kokonaiskuvan, kirjoitin jokaisesta piirustuksesta ylös suunnitelman kohteen, kuten kadunnimen, piirustuksen nimen, kuten istutussuunnitelman, suunnitelman päivämäärän ja mittakaavan sekä suunnittelijan tiedot. Nämä tiedot kirjoitettiin sekä piirustuksen vyötepaperiksi että Excel-taulukkoon, jossa tietoja on helpompi käsitellä. Inventoimani piirustukset ovat erilaisia aina rakennuksien julkisivu- ja pohjapiirustuksista sekä maankäyttö- ja istutussuunnitelmista sisustussuunnitelmiin ja esimerkiksi lampun, roska-astian ja penkin tyyppi- ja rakennepiirustuksiin.

Suunnittelijoista eritoten Carl-Johan Gottbergin kynän jälki näkyy monissa inventoimissani piirustuksissa. Gottberg teki muun muassa monia istutussuunnitelmia, jotka sisältävät usein luettelon käytettävistä kasveista sekä niiden sijoituksesta rakennuskohteessa. Talja Nermanin mukaan espoolaiset ovat kyselleet ahkerasti museolta esimerkiksi omien taloyhtiöidensä alkuperäisiä istutuksia koskevia suunnitelmia.

Mielestäni on hauskaa, että kiinnostusta oman kotiseutunsa historiaan löytyy. Ajan henki näkyy kuitenkin myös näissä asiakirjoissa, eikä istutuksiaan kannata aina uusia aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Ei ainakaan siinä kohteessa, jonka istutussuunnitelman kasviluettelossa komeilee kurtturuusun nimi.

Piirustuksia on monia eri kokoisia alle A5:n kokoisista yli kaksi metriä leveisiin. Museon omalla skannerilla voidaan skannata enintään noin A2-kokoisia piirustuksia. Kuva: Kristiina kamppinen.

Valitettavasti pitkään kääröillä säilytetyt paperi- ja muovipiirustukset tarvitsevat aikaa suoristua, joten emme voineet vielä digitoida, eli skannata, juuri inventoituja suunnitelmia. Osa Asuntosäätiön piirustuksista löytyy kuitenkin jo hakupalvelu Finnasta, jonka nettisivuilla jokainen, joka tätäkin lukee voi niihin tutustua esimerkiksi asuntosäätiö-hakusanalla. Finnasta löytyy paljon muutakin KAMUn materiaalia.

Toinen laajempi kokonaisuus työjaksollani oli sotaveteraanien haastatteluiden litteroiminen, eli ääninauhan sisällön muuttaminen kirjalliseen muotoon. Litteroimisella on usein maine puuduttavana työnä, mikä on ymmärrettävää, sillä joskus sanoista on vaikea saada selvää, taustakohina on korvia huumaava ja saman kohdan kuunteleminen neljännen kerran voi alkaa turhauttaa. Henkilökohtaisesti kuitenkin pidän siitä, sillä saan samalla kuulla haastateltavien kokemuksista. Lisäksi koin juuri sotaveteraanien, sotilaskotisisaren, lotan ja sotilaan, haastattelujen litteroimisen suurena kunniana.

Litteroinnit säilytetään sekä paperisina versioina museon arkistossa että digitaalisina tiedostoina. Kuva: Kristiina Kamppinen.

Haastattelut oli toteuttanut Espoon sotaveteraanit ry, joka myöhemmin lahjoitti ne KAMUlle. Litterointeja voi tehdä tarkkuudeltaan erilaisia, mutta kyseiset haastattelut litteroin melko tarkasti, eli sisällytin esimerkiksi yskimiset ja nauramiset hakasulkeisiin. Mitä tarkemmin litterointi on tehty, sitä parempi mahdollisuus lukijalla on saada selvää, mitä haastateltava on tarkoittanut, sillä kirjallisesta muodosta ei voi kuulla esimerkiksi äänenpainoja ja -sävyjä.

Rohkaisisin kiinnostuneita tutustumaan lähemmin arkistoihin, sillä siten niissä säilytettävät asiakirjat saavat ansaitsemaansa huomiota, ja kiinnostuneet yllättävääkin lisätietoa mielenkiintoisista aiheista. Esimerkiksi KAMUn arkistokokoelmien tietoihin on mahdollista päästä tutustumaan tilanteen mukaan sopimalla asiasta ja tekemällä ajanvarauksen.

KRISTIINA KAMPPINEN, antropologian, etnologian ja kulttuuripolitiikkan opiskelija. Toiminut Espoon kaupunginmuseolla museoapulaisena kesäkuun ajan.