Täällä ei ole mitään nähtävää!

Museolta tilataan aikajoin luentoja ja opastuksia museokohteiden ulkopuolelle. Paikallinen kirjasto tilasi syksyksi 2019 luennon Nöykkiö-nimisen kaupunginosan historiasta. Museolehtorina lupasin tarttua luennontekoon. Mutta miten tehdä luento alueesta, joka on koko historiansa ollut asuinalueiden syrjäseutua?

Mikä Nöykkiö?

Nöykkiö sijaitsee Etelä-Espoota halkovan Länsiväylän pohjoispuolella. Nöykkiö on pientalovaltainen kaupunginosa, jonka pienessä keskustassa on ala- ja yläkoulu, ruokakauppa, kirjasto, nuorisotila ja lähipalvelukeskus.

Museon luennoilla lupaamme yleensä tarjota kokonaiskuvan alueen menneisyydestä. Joskus kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa ja meiltä toivottaisiin ennemmin esimerkiksi lähiöiden rakentumisen ajan muistoja. Tällä kertaa kuitenkin tarjottu yleiskatsaus otettiin iloisena vastaan ja ryhdyin perehtymään aiheeseen.

Ensin oli tietenkin järkevää tutustua siihen, mitä museolla jo tiedetään aiheesta. Tässä auttaa mittava käsikirjastomme, avuliaat työkaverit ja kokoelmahallintajärjestelmämme KAUKO. Kysyin KAUKOlta, mitä hän tietää Nöykkiöstä. Tässäpä tulos:

Valokuva-haku museon kokoelmajärjestelmästä paljasti, että museolla on 72 valokuvaa Nöykkiön alueelta.
Museon kokoelmahallintajärjestelmässä on 107 kpl esinettä, jonka tietoihin on lisätty alueena Nöykkiö.

Yhtä laiha tulos oli myös esihistorian ja keskiajan parissa. Nöykkiö on tyhjä kohta aikakauden kartoissa.

Nöykkiön lähialueen muinaisjäännökset kartalla.

Onneksi Espoon nimistötyöntekijät olivat alueen kaavoitusvaiheessa tehneet erinomaista historiantutkimusta ja auttoivat avuliaasti. Aivan ensimmäisenä päädyin etsimään Kattilalaakson nimen taustalla olevan kattilan eli hiidenkirnun.

Hiidenkirnu eli kattila nöykkiöläisen omakotitalon pihalla. Kuva EKM

Pihan omistaja suhtautui ymmärrettävästi varautuneesti toiveeseeni penkoa hänen pihaansa, mutta onneksi halusi esitellä upean hiidenkirnun! Kävi ilmi, että hänkin on kiinnostunut vanhoista alueen kartoista.

Kenttätyö jatkuu

Nöykkiötä ympäröivän alueen keskiajan kylistä ja uuden ajan kartanoista löytyi toki tietoa kirjallisuudesta, mutta lähiöaika olikin sitten se haastavin. Päätin tarttua härkää sarvista ja ruveta 2000-luvun Lönnrotiksi työajan sallimissa rajoissa. Yhteystietoja selvittelin niin Googlen kuin Facebookinkin avulla ja kävelin aurinkoisena kesäpäivänä tapaamassa ihmisiä ja kuvaamassa mielenkiintoisia jäänteitä menneestä.

Museolehtori Tiina Hero tutkimassa Nöykkiön historiaa. Kuva EKM
Cajanderin kauppa mainittiin monissa Nöykkiön historiaa koskevissa keskusteluissa. Kuva EKM

Paikalliset puhuivat vanhasta rajasta ja museon karttahuoneesta löytyi sitä vahvistavaa tietoa:

Espoon kartta 1932
Tällä alueella sijaitsi alkuperäinen Nöjkäng ja Nöykis. Kartassa Nöykis-niminen paikka löytyy jo 1700-luvulla. Kuva EKM.

Mitä tutkimuksissani sitten selvisi?

Paikalliset auttoivat minua mielellään ja joka tapaamisessa sain vähintään kolme nimeä lisää. Samat nimet ja paikat nousivat usein esiin. Yksi tärkeimmistä tuntui olevan alueella 1930-luvulta asunut taiteilija Helmiriitta Honkanen.

Helmiriitta Honkasen maalaus Nöykkiöstä. Kuva EKM.

Sain käsiini myös paikallisen omakotiyhdistyksen materiaalit. Yhdistys oli kerännyt muistoja alueelta ja kirjoittaneet toiminnastaan historiikin. Paikallinen partiolippukuntakin kaivoi arkistonsa katsottavakseni.

Merkityksellisiä kohtaamisia

Espoon kaupunginmuseon historian ensimmäiselle Nöykkiö-aiheiselle luennolle saapui Facebook-viestinnän tavoittamana 70 henkeä – kirjaston ennätys! Osa joutui kuuntelemaan oven ulkopuolelta.

Vuosikymmeniä sitten toisensa viimeksi tavanneet vanhat koulukaverukset löysivät toisensa ja uudemmat asukkaat kuuntelivat korvat höröllään tarinoita menneestä elämästä. Museolle luvattiin – ja jopa tuotiin näytille – valokuvia alueen vanhimmista taloista ja niissä asuneiden elämästä. Paikallislehden juhlavuosinumeroonkin päätyi asiaa Nöykkiön historiasta. Museon toiminta-ajatus merkityksellisistä kohtaamisista todellakin toteutui.

Kiitos kaikille auttaneille!

Museolehtori Tiina Hero