Salaisuus pinnan alla: Karhusalmi

Merivesi kätkee alleen salaisuuden Espoon Karhusaaren ja Hanasaaren välisessä Karhusalmessa. Merenpohjassa on kivistä ja puusta koostuva, yli 60 metriä pitkä ja noin 5 metriä leveä rakennelma. Kyseessä on niin sanottu väyläeste, jonka tarkoituksena on estää laivojen kulkeminen salmesta. Karhusaaren rannalla on tykki- ja kivääriasemat, jotka ovat vahvistaneet salmen puolustusta.

Este on tehty rakentamalla hirsistä kehikoita, ns. arkkuja, jotka on täytetty kivillä. Hirsiarkut on kivilasteineen laskettu merenpohjaan jonoksi. Rakennelma on muodostanut mereen matalamman kohdan, jolloin suuremmat laivat eivät ole voineet kulkea salmesta. On ollut tietysti tärkeää merkitä esteet karttoihin, jotta omat laivat eivät ajaisi niihin. Nykyisin vanhat säilyneet väyläesteet ovat lain suojaamia muinaisjäännöksiä

Poikkileikkauspiirros Karhusalmen väyläesteestä. Piirros Petri Pulkkinen, Teredo Navalis ry.

Kiinnostavan Karhusalmen väyläesteestä tekee se, että esteen rakentaminen ajoittuu mitä todennäköisimmin Krimin sodan, tai tuttavallisemmin Oolannin sodan aikaan 1850-luvulle. Väyläeste on tämän vuoksi ajoitukseltaan lähes ainutlaatuinen Suomessa. Vain Helsingissä tiedetään olevan säilynyt yksi mahdollisesti Krimin sodan aikainen väyläeste, mutta samassa paikassa on ollut vastaavia rakennelmia sekä aikaisemmin että myöhemmin.

Rakennelman ajoitus perustuu vuodelle 1855 päivättyyn yleisasemapiirrokseen, johon este on merkitty. Tätä aikaisemmissa sotilaspiirustuksissa ja -kartoissa vastaavaa merkintää ei ole. Piirroksesta näkyy, että väyläeste on ulottunut Karhusaaresta Hanasaareen, ja sulkenut koko salmen lukuun ottamatta kapeaa väylää esteiden välissä. Hanasaaren puoleinen osa on kuitenkin lähes kokonaan tuhoutunut, kun taas Karhusaaren puoleinen osa on säilynyt varsin hyvässä kunnossa. Väyläesteen hirsistä olisikin todennäköisesti mahdollista tehdä vuosilustoajoitus, jolloin rakennelman tarkka ikä selviäisi.

Ote vuoden 1855 yleisasemapiirroksesta. Karhusaaren ja Hanasaaren välinen väyläeste kuvassa vasemmalla. Rannalla näkyy myös tykkiaseman paikka. Kansallisarkisto.

Väyläeste sekä Karhusaaren tykki- ja kivääriasemat ovat kuuluneet Viaporin linnoituksen venäläisaikaisiin varustuksiin. Toistaiseksi ei ole tarkkaa tietoa siitä, ovatko Karhusaaren puolustusvarustukset koskaan joutuneet tositoimiin. Todennäköisesti lähimpänä taistelukosketusta on oltu, juuri Krimin sodan aikana, jolloin Englannin ja Ranskan laivastot moukaroivat Viaporia tykkitulella 45 tunnin ajan. Koska laivasto-osasto oli kuitenkin Viaporin tykkien kantaman ulkopuolella, on epätodennäköistä, että Karhusaaresta olisi osallistuttu taisteluun.

Viaporin pommituksen jälkeen Karhusalmen kaltaiset väyläesteet todettiin auttamatta vanhanaikaisiksi ja tehottomiksi tykkien kasvaneen kantaman vuoksi. Samoin kävi Viaporin linnoitukselle myös kokonaisuutena ja se menettikin asemansa laivastotukikohtana. Viaporia kuitenkin hyödynnettiin myöhemmin yhtenä osana pääkaupungin linnoitusketjua. Karhusalmen väyläesteen kohtalona on sen sijaan ollut painua yli vuosisadaksi unohduksiin käyttämättömänä.

EETU SORVALI, arkeologi

Lähteet:

LAUTTASAAREN, LEHTISAAREN, KUUSISAAREN, SEURASAAREN JA MUIDEN SAARIEN YLEISASEMAPIIRUSTUKSET 1853-1853 (LS0002), Kansallisarkisto, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10404652

Petri Pulkkinen 2005, Hanasaaren ja Karhusaaren välisen väyläesteen tarkastussukellukset Teredo Navalis Ry:n toimesta, https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=119721&ttyyppi=pdf&kansio_id=49